Read me Shakespeare on rolling Thames (Lontoo, osa 3)

(Otsikko Kate Bushin biisistä Oh England my lionheart.)

Lontoon matkakertomus jatkuu!

Keskiviikko 1.7.

Keskiviikko oli historiallinen päivä: se oli heinäkuun lämpimin päivä Englannissa vuoden 1800 jälkeen. Sen kunniaksi (no okei, emme ajatelleet asiaa sen tarkemmin :D) hyppäsimme jälleen metroon, tällä kertaa matkustaaksemme British museumiin.

Baron's courtin metroasema

Metroissa oli runoja, ihana ajatus!

British museumin aulan katto

Patsaiden kuvaaminen ja kuvien kääntäminen on siis niin so last season. 

British Museumissa olisi ollut niin paljon kaikenlaista nähtävää, mutta tiukan aikataulan takia kävimme katsastamassa vain muumiot ja Amerikka-osion. Hieno museo se oli silti, suosittelen!

Fish&chips

 Jatkoimme matkaa King's crossin asemalle. Kyllä, siellä oli se mitä luulettekin.

Hyppäsimme aseman vierestä bussiin, joka vei meidät lähemmäs suraavaa kohdettamme:  Harry Potter Warner bros Studio touria.

Ollaan askelta lähempänä!

Perillä meitä tervehti katonrajassa killuva Ford anglia. 

Ensin menimme saliin, jossa näytettiin muutamia videoklippejä elokuvista. Sen jälkeen siirryimme Suureen saliin, joka oli hämmentävän pieni, mutta näyttävä. 

 Salin jälkeen siirryttiin isompaan halliin, josta löytyi yhtä sun toista hienoa.

Joulutanssiaisasuja

Ronin sänky makuusalissa

Sauva poikineen

Voldemort ja kaverit

Paikalla oli myös Iseeviot-peili, joten olihan sitä pakko ottaa teinipeilikuva sen edessä. Sitä ette kuitenkaan saa, hähäää.

Tämän hallin jälkeen siirryttiin toiseen huoneeseen, josta löytyi Tylypahkan pikajuna ja jo toinen 9 3/4 laituri sinä päivänä.

 Koska päivä oli tukalan kuuma, kävimme kahvilassa syömässä kermakaljajäätelöä, joka oli näin sivumennen sanoen erittäin herkullista.

Jäätelön jälkeen siirryimme ulos, missä odotti Poimittaislinja Likusteritie nelosen edessä.

Ulkoa palasimme sisälle, missä odotti upea oliogalleria.

Basiliski ja Hämänkäk

Dobby is free elf!

Marge-täti :D

Ja Viistokuja, ah. Rakkaus. Paljon.

Viistokujan jälkeen seurasi pienoismalleja ja konseptitaidetta, minkä jälkeen...

Valtava Tylypahkan pienoismalli!!!! Näky sai haukkomaan henkeä. Olinhan mä tosta kuvia nähnyt, mutten tajunnut, että se olisi niin mahdottoman iso!

Pienoismallin ihastelun jälkeen olikin jäljellä enää hervoton fanitavarakauppa, jossa tyli fanityttöiltyä ja kikatettua hupaisille jutuille (Pimennon kissateekupit ja hirnyrkkikorut, hei pliis). 

Kun lopulta irtaannuimme maagisesta maailmasta ja palasimme taas tylsään jästiarkeen, (se kirje on viisi vuotta myöhässä, aion huomauttaa asiasta heti kun Tylypahkaan pääsen) ajelimme bussilla paikallisjuna-asemalle, ajoimme junalla metroasemalle ja ajoimme kahdella eri metrolla hotellille. Ulkona oli todella kaunis täysikuu, ihan täysin valkoinen pikimustaa taivasta vasten.

Torstai 2.7.

Hotellin lähellä oli tämä Londis-niminen pubi/kahvila/kauppa/jokin, joka herätti hilpeyttä. Siitä tuli meille myös kaupungin lempinimi. 

Torstaiaamuna lähdimme käymään viimeisessä matkakohteessamme, National History museumissa. Koska meillä oli taas rajallinen määrä aikaa, tsekkasimme vain yläkerrasta löytyvän maapallohuoneen, dodon luurangon ja dinosaurukset. Museumissa olisi ollut myös täytetty dodo, mutta se oli suureksi harmiksemme tuholaistorjunnassa. Rakennus oli kuitenkin todella kaunis,

Herra Darwin istui porrastasanteella ja mietti syvällisiä. 

Kaapillinen täytettyjä kolibreja oli erikoinen näky.

Siis oikeasti, kuka rupeaa vapaaehtoisesti täyttämään kolibreja? Siinä pitää olla lehmän hermot ja näppärät sormet.

Aulasta löytyi tämä valtava otus. 

Dodon luuranko. 

Dinosaurusten joukossa oli luonnollisen kokoinen Tyrannosaurus rex-robotti, joka heilutti päätään ja karjui lujaa. Onhan tuo hurja kaveri, en tahtoisi tavata hemkilökohtaisesti. Onnettoman lyhyet kädet tällä liskolla kyllä on. 

 Museokierroksen jälkeen ajelimme metrolla takaisin hotellille hakemaan laukut ja sitten takaisin metroon ja metrolla lentokentälle. Viimeinen metroajelu koko reissun aikana, tuli haikea olo.

Asema oli kyllä kaunis. 

Lähtökuopissa

Lento pääsi lähtemään puolisen tuntia myöhässä ja sen viimein rullatessa kiitoradalla nukahdin ja nukuin pienet torkut harvinaisen makeasti ottaen huomioon epämukavan asennon ja koneen hälyn.


Perille Helsinkiin saavuttiin iltakymmenen maissa, käytiin vetämässä lentokentän Starbuckissa sokeriöverit ja etsittiin auto. Suomessakin oli upea kuu, tosin auton ikkunasta sitä oli haastava kuvata.

Matkalukemisena Tuulen viemää ja kirjanmerkkinä Luna-postikortti

Kotipihaan päästiin perjantaiaamuna kahden maissa, joten menin suoraan nukkumaan ja nukuin keskeytyksettä varttia vaille yhteen aamupäivällä. Sen jälkeen oli hyvä aika valokuvailla ostoksia.

 Ihana ruutumekko, jonka sotkin jäätelöllä ensimmäisellä pitokerralla. Tajusin muuten Likusteritie nelosen edessä poseeratessani näyttäväni hämmentävän paljon joltain Dursleyn sukulaiseta tuo mekko päällä, mutta ei voi mitään :D

 The Beatles Storesta ostettu t-paita, oiva lisä kokoilmiini :3 Arvatkaapa huviksenne, kuinka vaikeaa oli päättää niistä kymmenistä t-paidoista se yksi ja paras?

Kuva lähempää. Georgella näyttää olevan hame, mutta rakastan tätä kuvaa niin paljon!

 Kirjaostokseni. Fangirlia on hehkutettu niin paljon, että päätin ostaa sen ja The sky is everywheressa on runoja kirjoittava tyttö, jolla on Humiseva harju-pakkomielle. (vois lukea alkuperäisen kirjan eikä vaan popittaa Katen biisiä)

 Luna Lovekiva-postikortti Harry Potter-studioilta. Luna on yksi lempihahmoistani, joten valitsin tämän suloisen kuvan hänestä. Harkitsin pitkään Lunan ja motivaattori-Hermionen välillä, mutta leijonahattu veti lopulta puolelleen ;)

Viimeisempänä vaan ei vähäisimpänä lentokentän pikkuisesta kirjakaupasta ostettu lukulamppu, joka tuli tarpeeseen automatkalla takaisin kotiin. Siis kuinka nerokas keksintö!

Yhteenvetona sanottakoon, että Lontoo on upea kaupunki. Paljon kaikkea hienoa ja erikoista, ei tuota kaupunkia suotta hehkuteta. Huonoja puolia olivat pitkät etäisyydet (metroilua edestakaisin ja törkeästi kävelyä, jälkimmäisestä merkkinä rakko jalassa) ja valtavat ihmismäärät (ei tämmöinen perämetsikön suomalainen tykkää ihmisistä). Ajattelin ennen matkaa puhuvani sujuvaa englantia kaikissa asiakaspalvelutilanteissa, mutta yleensä menin aina kamalaan lukkoon kun olisi pitänyt puhua jotain :D

Mutta tässä oli tämän reissun kuvat (kuulen teidän huokaisevan helpotuksesta). Muutaman päivän  matkan jälkeen olin kotona ja sitten lähdinkin jo isoseksi riparille ja palasin tänään aamupäivällä. Hieman on töttöröö-olo, mutta hauskaa oli :)