Lasisipulissa soi, osa 6

Pitkästä aikaa tarjoilen kurkistuksen niihin biiseihin, jotka Lasisipulissa soivat usein. Tällä listalla on muutamia kuunnelluimpia lurituksia alkuvuoden ajalta. 

Stella: Piste.

Olen kuullut Pisteen jo vuosia ja vuosia sitten, mutta jotenkin nyt löysin sen uudelleen. Eräs perheenjäseneni kuunteli tätä, minkä myötä päädyin itsekin kuuntelemaan ja huomaamaan ilokseni, että sehän onkin menevä biisi! Sanoituksessa on pari hämmästyttävän hienoa kohtaa. 

Scandinavian music group: Kukaan ei ole virheetön

Kukaan ei ole virheetön on ehdottomasti lempibiisejäni Smg:n uusimmalta levyltä. Se tosin aukeni minulle kunnolla vasta viime syksynä, jolloin kuulin sen livenä, jolloin se aiheutti minulle kokovartalokylmikset ja sai minut itkemään. Itku tuli myös helmikuussa, kun olin taas Smg:n keikalla, ja he soittivat tämän. Kukaan ei ole virheetön on tajuttoman kaunis biisi, jonka lohduttavaa sanomaa rakastan todella paljon. Eräs syy siihen, että tätä on tullut kuunneltua, on toki P, jonka soittolistalle tämä myös päätyi. Erityisesti rivi "ja jos katsoin muualle/kun sinuun sattui/anna anteeksi" voisi kuulua kässärissä niin monen hahmon suusta, että tätä tuli kuunneltua eteenkin loppulukuja editoidessa todella paljon. 

Maija Vilkkumaa: Betty Draper

Mainitsin huhtikuun koosteessa, että olen kuunnellut tänä vuonna Maija Vilkkumaata melko paljon. Betty Draper on yksi kuunnelluimmista biiseistä alkuvuoden aikana. En ole katsonut Mad menia, johon kappaleen nimi viittaa, joten intertekstuaalisuus menee minulta jokseenkin ohi, mutta ai että kun tämä onkin hyvä biisi! Täynnä feminististä raivoa <3 Sitä on tarvittu useampaan otteeseen alkuvuoden aikana. 

Regina Spektor: The Call

Katsoin alkuvuodesta Prinssi Kaspian -elokuvan, jonka lopputeksteissä The Call soi. Biisi on todella kaunis, ja sopii täydellisesti tarinan lopputunnelmaan. Narnian tarinoissa minua itkettää aina kohtaukset, joissa lapset kasvavat liian vanhoiksi palata Narniaan. Vaikka tiedän, kuinka koko sarja päättyy, nämä lähdön ja luopumisen hetket ovat tuskaisia. The Callissa on kuitenkin lohduttava sanoma: "no need to say goodbye". (Täytyy tosin todeta, että viime viikkoina tähän biisiin on tullut hieman katkera sivumaku johtuen joistain oikean elämän sattumuksista, mutta se ei ole biisin syy, ja se on yhtä kaunis kuin ennenkin. En aio antaa todellisuuden pilata hyvää biisiä itseltäni :D) 

Noitalinna huraa!: Vetinen Poppanen

Noitalinna huraa! on yksi niistä lukuisista bändeistä/artisteista, johon haluaisin tutustua paremmin. Toistaiseksi olen kuitenkin kuunnellut vain kokoelmalevyä Riittäähän noita linnassa, jolta tämänkin biisin bongasin. Koska levyä on kuunneltu jonkin verran kotikotonakin, olen takuulla kuullut Vetisen Poppasen monta kertaa, mutta en muistanut sen olemassaoloa. Biisi on jollain tavalla ihanan lohdullinen, arkinen, mutta samalla vähän maaginen. Henkilönä, joka rakasti lapsena Maija Poppasta yli kaiken, sanoitus resonoi jotenkin todella paljon. 

Pekka Streng: Mimosaneito

Olen kuunnellut alkuvuodesta Pekka Strengin Kesämaa-levyä ja uneksinut kesästä. Olisin voinut valita levyltä melkein minkä tahansa biisin, mutta päädyin levyn aloittamaan Mimosaneitoon. Siinä on ihanan lempeä, unelias tunnelma. Kappale on mielestäni jopa vähän satukirjamainen, vaikka onkin hyvin lyhyt: voisin hyvin kuvitella vaikka Rudolf Koivun kuvittaman nukkuvan Mimosaneidon. 

Carly Simon: You're so vain

Tämän kuulin autoradiosta jo itse asiassa joululomalla. Ensimmäinen rivi huvitti jahtimainintoineen, mutta kun biisi eteni, huomasin pitäväni siitä kovasti. Ilmeisesti on suuri mysteeri, kenelle Carly Simon on sanoituksen kirjoittanut, mutta löysin itse kappaleesta jonkinasteista omakohtaisuutta, mikä kasvatti sen merkitystä minulle. Ja lisäksi toki pidän usein siitä, että naisartisteiden kappaleissa on jonkinasteistä äreyttä tai happamuutta! 

Nämä biisit löytyvät tuttuun tapaan myös Spotify-soittolistalta! :) Kertokaa toki tekin, mikä ruudun sillä puolella soi!