Olit minulle syksy
tumman tuulinen
ja tasaisen epävarma
olit hämäryyteen taipuva
mutta yllättävin tavoin lempeä
tummansininen ilta olit sinä
ja kynttilän kultavalo, polttava liekki
sadoit kylmänä iholle
täytit keuhkot sumuna
ja olit hehkuva ruska
mustin sulin saapuva marraskuu
nostit vihreälle merelle vaahtopäät
hipaisit auringonsäteenä
minun syksyni olet aina sinä
***
Anja Kaurasen Syysprinssi on ihana kirjan nimi (kirjanakin ihan jees, muistelen), ja melkein harmittaakin, että hän on kerinnyt napata tämän sanan käyttöönsä monta vuotta ennen omaa syntymääni :D Törkeästi vohkin otsikon omalle runolleni, kun pyörittelin päässäni erilaisia syksymetaforia. Yritin olla menemättä ihan ilmeisimpien syksyjuttujen kautta, mutta onnistuinko siinä sitten, jaa-a. Ihan kiva tästä tuli mielestäni silti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)