tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulukalenteri 2017: 19. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin vuosimallia 2017! 

Tämän vuoden kalenterissa puhutaan lukumuistoista. Minulle jää todella helposti lukumuistoja: vuosien jälkeenkin muistan, missä ja milloin kirjaa luin ja mitä tunteita ja asioita elämässäni oli silloin. Syystä tai toisesta joulun aikaan lukemani kirjat ovat erityisen mieleenpainuvia, ja tässä kalenterissa jaan niitä myös teille. Kirjat eivät välttämättä ole ollenkaan jouluisia, mutta niitä yhdistää kynttilöiden hämyisessä valossa luetut hetket. Tervetuloa mukaan! 

Luukku aukeaa joka tiistai ja perjantai. 

19. luukku: Luojanluomat ystäväni // joulu 2012



Olen kerran elämässäni viettänyt itsenäisyyspäivää jossain muualla kuin Suomessa, nimittäin vuonna 2012, jolloin matkustimme Las Palmasiin juuri silloin. Reissu oli monella tavalla hämmentävä. Yhdessä päivässä koin miltei 40 asteen lämpötilanvaihdoksen, kun matkustimme jäisestä Suomesta etelän lämpöön. Kun me muiden turistien lailla kiertelimme kaupunkia sandaaleissa ja t-paidoissa, kulkivat paikalliset ohi kevyttoppatakeissa. Jouluvalot oltiin ripustettu kadun varressa kasvaviin palmuihin ja hotellin läheisellä rannalla oli valtava, hiekasta veistettyjen seimiasetelmien näyttely. 

Tässä hämmentävässä ympäristössä oli hyvä lukea jotain tuttua ja turvallista, kuten James Herriotin Luojanluomat ystäväni. Luin tuolloin tätä muistelmasarjan toista osaa kylläkin ensimmäistä kertaa, mutta näiden kirjojen lukeminen tuntuu aina kotiinpaluulta. Tässä kirjassa Herriot muistelee tavallisen maalaiseläinlääkärin työn lisäksi hänen ja Helenin avioelämän alkua ennen toista maailmansotaa. Lämmin on adjektiivi, jolla näitä kuvailisin. Vaikka välillä tapahtuukin kurjia asioita, on pohjavire kuitenkin hilpeän lämpöinen. Ihmiset ja eläimet ovat kummallisia otuksia. Onneksi minulla on vielä Herriotin teoksia lukematta! Tänä talvena aloitin myös katsomaan Herriotin kirjoihin perustuvaa Kaikenkarvaiset ystäväni -tv-sarjaa, jonka katsominen taisi jäädä neljänteen kauteen, kun Helenin näyttelijä vaihtui. Hyvä näyttelijä tämä uusikin oli, mutta Carol Drinkwater on minulle ainoa oikea Helen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano sanottavasi rohkeasti, minä en pure ;)

Tarkistan kommentit räyhääjien varalta.