Joulukalenteri 2017: 22. luukku

Tervetuloa Lasisipulissa-blogin joulukalenteriin vuosimallia 2017! 

Tämän vuoden kalenterissa puhutaan lukumuistoista. Minulle jää todella helposti lukumuistoja: vuosien jälkeenkin muistan, missä ja milloin kirjaa luin ja mitä tunteita ja asioita elämässäni oli silloin. Syystä tai toisesta joulun aikaan lukemani kirjat ovat erityisen mieleenpainuvia, ja tässä kalenterissa jaan niitä myös teille. Kirjat eivät välttämättä ole ollenkaan jouluisia, mutta niitä yhdistää kynttilöiden hämyisessä valossa luetut hetket. Tervetuloa mukaan! 

Luukku aukeaa vielä tänään, huomenna ja ylihuomenna. 

22. luukku: Pieni talo suuressa metsässä // lapsuuden joulu

Saatan vähän narrata tämän kanssa, koska en muista ihan varmaksi, onko tätä luettu minulle jouluna, mutta se on tässä kalenterissa sen takia, että pienenä parhaiten mieleen tuntui jäävän kertomus joulusta suuressa metsässä. Minulle luettiin tätä ensimmäisen kerran mummolassa, jossa tästä kirjasta on sellainen painos, josta ahkeran lukemisen seurauksena alkavat irrota niin selkämys kuin sivutkin. Olin todennäköisesti saman ikäinen kuin Laura tässä kirjassa, ja kaikki kirjassa kerrotut asiat tuntuivat ihmeellisiltä. En ainakaan muista tylsistyneeni tarkkoihin kuvauksiin lihan savustamisesta tai juuston valmistuksesta, koska se kaikki oli niin kummallista pienelle lapselle. Joululuvusta parhaiten jäi mieleen se, miten lapset puettiin huiveihin ja takkeihin niin, että he näyttivät pieniltä, pyöreiltä paketeilta. Myös tanssiaisluku on ihana. 

Kaikissa Laura Ingalls Wilderin kirjoissa taidetaan kuvata joulua jollain tapaa, ja pohdinkin pitkään, otanko joulukalenteriin tämän vai sarjan seuraavan osan Pieni talo preerialla, jossa on myös minulle mieleen jäänyt joululuku. Päätin kuitenkin omistaa tämän luukun yleisesti lapsuuden jouluille, ja pikku-Celestinelle, joka makaa mummolassa peiton alla unikaveri kainalossa ja kuuntelee toisen pikkuisen tytön seikkailuja vuosisadan takaa.