Viime talvena mulla oli joululahjaprojektina novellikokoelma, jonka pohjana käytin Enyan And winter Came...-albumia. Tekstien taso vaihtelee, jotkut ovat omasta mielestäni erittäin hyviä, toiset vähemmän hyviä. Julkaisen kuitenkin kaikki tekstit, halusitte tai ette >:)
Kaikkiin novelleihin liittyy yksi kappale Enyan levyltä, linkkaan ne tähän. Ne voi laittaa soimaan lukemisen taustalle tai olla laittamatta, ihan miten vaan.
****
Ensilumi
(And winter Came...)
Pienet
valkeat lumihiutaleet pyörivät kohti maan harmaanruskeaa pintaa. Ne
laskeutuivat pehmeästi kaiken elävän ja kuolleen ylle, peittivät maan valkeaan
huntuun. Kuu katseli hiutaleiden leikkiä maan pinnalla ja vetäytyi utuun.
Kun
pienet hiutaleet olivat saavuttaneet matkansa pään, oli suurempien vuoro. Ne
tarttuivat toisiaan käsistä ja loikkasivat alas pilvenreunalta. Ikkunoihin
kasvoi kuurankukkia. Ne kurkistivat ensin ujosti nuppunsa sisältä ja puhkesivat
sitten täyteen loistoonsa näyttäen tietä itse Pakkaselle.
Pakkanen
laskeutui kylän keskelle ja puhalsi jäätävää ilmaa ulos keuhkoistaan. Hän
heilautti mahtavaa viittaansa ja huudahti kaikille luonnonhengettärille kutsun
tulla ilonpitoon. Pian metsän keskeltä saapuikin mahtava joukko valkoisiin
pukeutuneita neitoja, jotka katselivat ujosti mahtavaa Pakkasta. He nauraa
kihersivät viuhkojensa takana ja kuiskailivat keskenään.
Silloin
hiutaleet alkoivat soittaa kaunista musiikkia, ne lauloivat pudotessaan ja
kieppuessaan läpi mustan yötaivaan. Pakkanen löi käsiään yhteen ja kopisti
kantojaan. Hän kutsui Pakkaspojat luokseen ja taputti taas käsiään. Pienet
Pakkaspojat kävelivät muitta mutkitta luonnonhengettärien luo ja kumarsivat
näille. Neitokaiset hymyilivät toisilleen ja suostuivat tanssiinkutsuun. Pian
kaikki tanssivat hiutaleiden putoillessa taivaalta kohti tanssijoiden pukuja ja
hiuksia. Lumen peittämässä maassa ei kuitenkaan näkynyt jalanjälkiä.
Tanssi
kiihtyi yhä villimmäksi ja Pakkanen nauroi taputtaen käsiään. Hän tarjoili
tanssijoille jääpuikkoja ja jääteetä, Pakkasen maan herkkuja. Pakkanen
nipisteli niiden poskia, jotka yrittivät rohmuta liikaa makupaloja tai
talloivat tahallaan toisten varpaille.
Silloin
kukko kiekaisi jossain aamun merkiksi. Tanssijat havahtuivat ja lopettivat
pyörimisen. Pakkanen keräsi Pakkaspojat ympärilleen ja hyvästeli neitokaiset,
jotka vetäytyivät takaisin metsään. Pakkanen ja Pakkaspojat alkoivat juosta
ympyrää niin lujaa, että lopulta heitä ei näkynyt lainkaan muuten kuin
sinivalkeana viivana. Silloin he nousivat pois maankamaralta lentoon ja
jättivät jälkeensä vain pauhaavat revontulet. Ainoastaan lumihiutaleet
putoilivat maahan välittämättä tanssivieraiden katoamisesta. Ne soittivat
vieläkin sitä hiljaista säveltä, jonka tahtiin oli juuri kylän raitilla
tanssittu. Ennen pitkää ne kuitenkin vaimenivat ja tyytyivät putoamaan
äänettöminä kinoksiksi talojen katoille ja tielle.
Hiljaisuus
oli rikkumaton. Kun kylän väki aamulla heräisi, he näkisivät valkoisen maan ja
huudahtaisivat:
– Ensilumi
on viimein satanut! Talvi on tullut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)