Toinen seitsemäs luukku auki! Tämä on niitä novelleja, joka ei kuulu omiin suosikkeiheni, mutta menköön. Olen muuten keksinyt julkaisutavan: Ensi viikolla ilmestyy kaksi novellia ja sitten jouluaattoon asti yksi per päivä. Voi tietysti olla, että olen laskenut väärin, mutta tarkoitus olisi mennä näin :)
***
Enkelit
Kaksitoista
enkeliä liisi lumipyryn keskellä. Heidän valkoiset, suuret siipensä heiluvat
valkeassa yössä, joka oli kuitenkin niin pimeä, että tähtiä ei näkynyt. Enkelit
pysähtyivät ja katsoivat alaspäin, lumiseen maahan.
Ensimmäisen
enkelin puku oli vaaleanpunainen. Hänen sylissään oli kuusenhavuja ja hedelmiä,
hän toi luonnon jopa elottomaan maahan. Hänen vierellään lensi keltapukuinen,
punatukkainen enkeli, jolla oli käsivarsillaan piikkipaatsaman oksia. Hän toi
juhlan ja muistitiedon mukanaan. Heidän takanaan tuli pienenpieni enkeli, joka
oli verhoutunut paksuun, valkeaan turkikseen. Hän pudotti lumihiutaleita niin
pehmeästi, että ne olivat kuin pumpulia. Violettipukuinen enkeli kantoi lahjoja
sekä pientä kuusta sylisään, hän toi lahjat ja ilon. Vaaleansininen enkeli toi
puhdassydämisyyttä ja vihreä rakkautta. Turkoosinvärinen piti huolta tähtien
sytyttämisestä ja ruusunpunainen puolestaan ihmisten tunteista. Tumma, melkein
mustapukuinen enkeli piti huolta vainajista ja heidän läheisistään.
Kultapukuinen enkeli sytytti valon tähtiin ja hopeapukuinen lauloi niin
kauniisti, ettei moista ollut koskaan kuultukaan. He leijailivat yli
taivaankannen laulaen ja joulumieltä tuoden.
Joukon
edessä kulki kaikkein kaunein ja kaikkein mahtavin kaikista kahdestatoista
enkelistä. Hänellä oli pitkä, kultaisena merenä lainehtiva tukka ja
vaaleansininen puku, jonka yli kulki kultainen vyö. Hänen kädessään oli kaksi
valkeaa liljankukkaa, joilla hän loi viattomuutta ja kuuliaisuutta. Tämä
taivaallinen joukkio lensi läpi yön, läpi maiden, läpi metsien, yli järvien.
Sanottiin,
että jos uskoi enkeleihin ja oli tarpeeksi lapsenmielinen, että saattoi nähdä
heidät, niin enkelit antoivat kaikki lahjansa hänelle. Tällaisena talviyönä
saattoi mikä tahansa olla mahdollista. Tumman maailman yli lensi salaperäistä
hohtoa levittävä joukko, joka oli niin hyvä ja mahtava kuin vain mahdollista.
Heidän voimansa oli maailman mahtavin: he uskoivat rakkauteen, jopa musta
kuolemanenkeli. Jos kuollut kokee rakkautta osakseen, hän saa rauhan.
Sinä
yönä laulu kaikui maailman yllä. Ihmiset tulivat ulos taloistaan ja katsoivat
taivaalle, mutteivät nähneet kuin tähtivanan ja pehmeän lumisateen. Eräs lapsi
sanoi äidilleen nähneensä enkelin, mutta kukaan ei uskonut häntä, sanoivat,
että lapsi oli nähnyt unta. Lapsi oli kuitenkin oikeassa, sillä enkelijoukon
johtaja oli hetken aikaa ollut hänen näkyvissään. Kun lapsi aamulla heräsi,
hänen tyynyllään oli lilja, johtajaenkelin merkki. Hänen ympärillään oli myös
lahjoja sekä kuusenhavuja ja hänen puhtaassa sydämessään oli lämmintä rakkautta
ja ymmärrystä. Hän oli saanut enkelien lahjan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)