Palaan tällä kertaa jossain mielessä juurilleni, koska tulen työstämään samaa tekstiä kuin ihan ensimmäisessä Campissani huhtikuussa 2017! Kyseessä on siis P, jonka editoin aloitan tämän Campin aikana. Tavoitesanamääräni on 12000 sanaa. Editoidessa sanoja tulee helpommin kuin raakatekstiä kirjoittaessa, mutta en ole kirjoittanut kunnolla DVR:n valmistumisen jälkeen, joten ainakin lähden pienellä sanamäärällä. Katsotaan, muutanko määrää kuun edetessä.
Takanani on tosiaan puolen vuoden kirjoitustauko, ja vaikka tauonkin aikana olen työstänyt joitain novelleja ja raapustellut runoja, romaanimittaisen tekstin tuottaminen on ollut tauolla. Hieman siis hirvittää, miten pääsen taas rytmiini kiinni: näin pitkää taukoa en äkkiseltään muista pitäneeni vuosiin! Pitkä tauko ei tosiaankaan ollut suunnitelmissani: alun perin ajattelin, että aloittaisin ediotointia helmikuussa, viimeistään maaliskuun alussa, mutta elämä tuli tielle. Minulla on nyt kuitenki 10 sivua muistiinpanoja esilukijoiden kommenteista, omat editointimerkintäni ja intoa ja tarmoa tekstin pariin, joten ehkäpä tämä tästä lähtee sujumaan. Ja Camp on kuitenkin tunnetusti hyvä kirittäjä! Luulen, että alkuun pääseminen on vaikeinta.
Tarkoitus olisi tänään perjantaina kirjoittaa mahdollisimman paljon, koska viikonlopun ohjelmassa on yökyläilyä, joka syö kirjoitusaikaa. Jos saisi vähän puskuria tehtyä, olisi erittäin jees.
Askartelinpa iltojeni iloksi (oikesti vain välttelin esseehommia) jopa kannen projektille! Kuvat ovat peräisin Pixabaysta, muokkaus tehty Canvalla. Olen ihan tyytyväinen, vaikka kuvasta tulikin ehkä vähän levoton. Onneksi en ole graafinen suunnittelija, ja tämäkin kansi on ihan vain omaksi ilokseni tehty :D
Blogista tulee taas huhtikuun ajaksi käytännössä Camp-blogi, koettakaahan kestää :D Tsemppiä myös muille, jotka haasteeseen tarttuvat!
Saisinpa itsenikin taas kirjoittamaan! Lapsena kirjoitin todella paljon fiktiota ja pidin siitä. Runoja on tullut aikuisena kirjoitettua jonkin verran, mutta minulla se vaatii aina inspiraation.
VastaaPoistaLuulen, että joku Campin kaltainen haaste voisi olla omiaan kirjoittamaan taas, kun sanamäärän saa päättää itse! Olen ainakin itse huomannut, että jos itse jään odottamaan inspiraatiota, en saa mitään aikaiseksi, ja rutiinin rakentaminen toimii paremmin. Kun kynnys kirjoittamiseen on pienempi, inspiraatiokin tulee ehkä hieman useammin! Tämä tosin vain proosassa, runoja (kovin hyviä ainakaan...) ei rutiinikirjoittamisella synny :D
Poista