keskiviikko 4. tammikuuta 2023

2022 (2/2)

Ja näin olemme siirtyneet onnistuneesti vuoteen 2023! Toivottavasti itse kullakin oli mukava vuodenvaihde. On aika kuukausikoosteen jälkimmäisen osan, jossa käsitellään kirjavuotta 2022.  

Yksi vuoden odotetuimmista julkaisuista! (Taustalla kirjahyllyssäni hengaileva nokkasiilipehmo.)

Vuonna 2022 luin 
• 66 kirjaa (10327 sivua, 82 h 27 min), eli keskiarvoisesti noin kuusi kirjaa (861 s.) kuukaudessa
• niistä 17 oli spefiä
• niistä kahdeksan oli uudelleen luettuja
• niistä englanniksi luettuja oli yksi
• kotimaisia kirjoja luin 50 kappaletta
• ulkomaisia kirjoja luin 16 kappaletta
• äänikirjoina kuuntelin 14 kirjaa, e-kirjoina luin kaksi
• eniten kirjoja luin kesäkuussa (yhdeksän kirjaa/2011 s.)
• vähiten kirjoja luin lokakuussa (kaksi kirjaa, 63 s., 8 h 44 min)

2022 oli lukemisen kannalta tahmea vuosi. Tiedän, ettei se välttämättä ulkopuoliselle näytä siltä, mutta luin huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi viime vuonna, ja lukumotivaatio oli välillä todella alhaalla. Monet kirjat olivat kesken ikuisuuden, kun etenin kuin täi tervassa. Ehkä raskaammanpuoleiset opiskelut veivät lukumotivaatiota, ehkä kyse oli jostain muusta. Äänikirjat koituivat monissa kohtaa pelastuksekseni: kotihommia on pakko tehdä, joten äänikirja etenee aina siivoamisen tai tiskaamisen taustalla mukavasti. Kaipaan lukemista, kaipaan lukemisen rutiinia. Sen toivon opettelevani uudelleen tänä vuonna. 

Eniten luin jälleen proosaa: 40 kirjaa. Lisäksi luin yhden näytelmän, 10 non-fictionin kategoriaan menevää kirjaa, 18 sarjakuvaa ja yhden säeromaanin. Kirjailijoiden (oletettu) nais-miesjakauma oli samankaltainen kuin edellisinäkin vuosina: yli puolet lukemistani kirjoista olivat naiskirjoittajien teoksia. Eniten yllätti kotimaisen kirjallisuuden määrä. Olen jo pari vuotta lukenut enemmän kotimaista kuin ulkomaista kirjallisuutta, mutta näin suuri ero ei ole ollut vielä koskaan! 

Osallistuin vuoden 2022 aikana muutamiin lukuhaasteisiin. Esimerkiksi Helmet-lukuhaasteesta sain tänä vuonna suoritettua 41/50 kohtaa. Kesällä osallistuin lukumaratoniin ja luin Lolitan kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen. Goodreadsissa olin asettanut lukutavoitteeksi 50 kirjaa, se täyttyi marraskuussa. 

Viime vuonna asetin itselleni tavoitteen, että lainaisin vähemmän kirjoja kirjastosta ja lukisin enemmän oman hyllyn kirjoja. Onnistuinko tässä? No en. Joitain oman hyllyn kirjoja kyllä luin, mutta lähinnä kirjastonkirjoja kuitenkin, ja monesti kävi joka tapauksessa niin, että kirjastolainat piti palauttaa lukemattomina kirjastoon. 

Ihana syksyinen tunnelmointihetki kynttilöiden valossa.

Olen vuodesta 2014 alkaen antanut lukemilleni kirjoille vuoden pääteeksi "arvonimiä" (lähinnä siksi, että voisin mahdollisimman monta mieleen jäänyttä lukukokemusta), eikä tästä perinteestä ei luisteta tänäkään vuonna. Tänä vuonna muokkasin tuttuja kategorioita sen verran, että poistin paras sarja- kohdan kokonaan. Kyseinen kategoria on tuottanut minulle päänvaivaa jo vuosia. Luen nykyään sarjoja joko vähemmän tai sitten hitaammin kuin nuorempana, enkä nähnyt kohtaa enää relevantiksi. Muuten kategoriat ovat tuttuun tapaan seuraavat: 

• paras uutuuskirja (ilmestynyt vuonna 2022, myös suomennos tänä vuonna lasketaan)
• paras kotimainen
• paras ulkomainen
• paras klassikko
• itkettävin kirja
• huti
• yllättäjä (kirja, josta en odottanut pitäväni, mutta joka olikin hyvä)
• paras spefikirja
• paras ei-spefikirja
• paras non-fiction
• paras sarjakuva
• paras uusintaluku
• kirjailija (kirjailija, johon tutustuin tänä vuonna tai jonka tuotantoa luin erityisen paljon)
• odotetuin (kirja, jonka ilmestymistä/lukemista odotin eniten)
• kuukauden helmi (jokaisen kuukauden kirjamäärä ja sen paras kirja) 

Pidemmittä puheitta asiaan! Linkit vievät kuukausikoosteisiin. 

Turun kirjamessujen ostokset! Näitä en tainnut blogissa koskaan esitellä. 

Vuoden 2022

Paras uutuuskirja
J.S. Meresmaa: Kerberos 

Paras kotimainen
Maria Turtschaninoff: Suomaa 

Paras ulkomainen
Rainbow Rowell: Any way the wind blows

Paras klassikko

Itkettävin kirja

Huti
Aina Bergroth: Prinsessan kirjeet

Yllättäjä
Laura Ingalls Wilder: Luumujen poukama

Paras spefikirja
Siiri Enoranta: Maailmantyttäret

Tove Janssonin syntymäpäivänä luettiin luonnollisesti hänen tuotantoaa.

Paras ei-spefikirja
Matias Riikonen: Matara

Paras non-fiction
Janina Ahlfors & Minna Honkasalo: Muumimuseokirja

Paras sarjakuva
J. P. Ahonen: Lapsus

Paras uusintaluku
C. S. Lewis: Velho ja leijona

Kirjailija
Tarmo Koivisto 
(Koiviston kirjoja täällä, täällä, täällä, täällä ja täällä)

Odotetuin
Annukka Salama: Ripley – Nopea yhteys

Kuukauden helmi

Elina Rouhiainen: Aistienvartija
seitsemän kirjaa/1306 sivua, 4 h 58 min

Matias Riikonen: Matara
neljä kirjaa/267 sivua, 10 h 23 min

Annukka Salama: Ripley – nopea yhteys 
kolme kirjaa/473 sivua, 6 h 55 min

Rainbow Rowell: Any way the wind blows
kaksi kirjaa/723 sivua

Asko Murtomäki: Finland 12 points! Suomen Euroviisut
seitsemän kirjaa/927 sivua, 5 h 3 min

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret
yhdeksän kirjaa/2011 sivua

Olen vuoden mittaan leiponut muutamia kertoja Anne of the Green Gables cookbookista, ja kesäloman alun kunniaksi leivoin Annan linimenttikakun (tosin katsoin tarkasti, että laitoin kakkuun vanilijaa). Kakku maistui pääosin voikreemiltä, seuraavalla kerralla sitä voisi tehdä vähemmänkin. 

Alison Bechdel: Hautuukoti: tragikoominen perheeni
neljä kirjaa/754 sivua

Tove Jansson & Tuulikki Pietilä: Haru, eräs saari
seitsemän kirjaa/651 sivua, 11 h 22 min

Tove Jansson: Kunniallinen petkuttaja
viisi kirjaa/ 722 sivua, 12 h 5 min

Minna Canth: Työmiehen vaimo
kaksi kirjaa/63 sivua, 8 h 44 min

T. J. Klune: Talo taivaansinisellä merellä
kahdeksan kirjaa/1269 sivua, 10 h 59 min

Maria Turtschaninoff: Suomaa
kahdeksan kirjaa/1161 sivua, 12 h 8 min


Sellainen oli kirjavuoteni 2022! Lukemisen tahmeudesta huolimatta vuoteen mahtui monia unohtumattomia ja hienoja lukukokemuksia. Ensi vuonna tärkein tavoitteeni on yrittää saada oman hyllyn kirjoja luettua enemmän. Odotan myös edistyväni Narnia- ja Pieni talo preerialla -sarjojen uusintalukuprojekteissa. Goodreadsin lukutavoitteeksi otin vanhan tutun 50 kirjaa, ja Helmet-haastettakin tulen yrittämään :) 

Osa vuoden luetuista. Nyt huomasin, että toukokuun luetut ovat eksyneet ruudukkoon kahdesti, mutta tuskailin tämän kanssa niin paljon, että luovutan tässä kohdassa ja annan olla :D 

Mitä te luitte? Mikä teos jäi parhaiten mieleen (hyvässä tai pahassa)? 

6 kommenttia:

  1. Tuli pari samaakin, myös minä luin Maailmantyttäret ja Talo taivaansinisellä merellä. :) Ja pidin niistä!

    VastaaPoista
  2. Hauskaa että luet niin paljon kotimaista, itse en juuri ollenkaan!
    Luin itsekin Velhon ja leijonan uudelleen! Se oli mukavaa luettavaa ja yhteyksiä kristinuskoon (sekä koulujärjestelmän kritisointiin) oli oivaltavaa bongailla, mutta tarina oli aivan liian yksinkertainen eikä kukaan muu kuin Edmund tuntunut todella kehittyvän.

    Luumujen poukama oli puolestaan lapsena yksi lemppareistani sarjassa. Tykkäsin silloin etenkin preeriaelämän ja Lauran lapsuuden kuvauksista. Hopeajärven rannalla hän olikin jo vastuullinen nuori (12-vuotias :O). Pidin tosin myös Pitkästä talvesta ja Pienestä kaupungistakin, ja myöhemmin Onnen kultaiset vuodet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On toki huomattava, että itse pääsen varmaan hiukan helpommin käsiksi kotimaiseen kirjallisuuteen kuin sinä! :D

      Itse luin Velhon ja leijonan kuumeessa ollessani, kun kaipasin jotain yksinkertaista ja turvallista luettavaa, joten sen takia se oli minulle niin nappiosuma :D mutta olet kyllä oikeassa, onhan tarina melkoisen yksinkertainen ja hahmot jokseenkin yksiulotteisia. Ei se kuitenkaan lapsena haitannut ollenkaan!

      Muistelen, että Pieni kaupunki preerialla ja Onnen kultaiset vuodet olivat suosikkejani sarjasta lapsena, mutta ne odottelevat vielä uudelleenlukuvuoroaan. Pieni talo suuressa metsässä oli myös lempparini lapsena, ja se oli yhtä ihana aikuisenakin <3

      Poista
    2. Hyvä huomio :D

      Totta, suurten metsien elämän lukeminen oli myös mielenkiintoista. Muistan etteivät Laura ja Mary olleet koskaan nähnyt kauppaa tai edes kahta vierekkäistä taloa.

      Poista
    3. Vaikka tuollainen lähes erakkona eläminen on nykyäänkin ainakin jossain mielessä mahdollista, nykylukijalle Ingallsin perheen eristynyt elämä metsässä on eksoottista luettavaa!

      Poista

Sano sanottavasi, mutta älä räyhää. Tarkistan kommentit ja julkaisen vain asialliset :)