Kevätauringon kunniaksi määrittelemättömän aikavälin eniten kuunneltuja biisejä. Tuttuun tapaan nämä biisit löytyvät blogin Spotifysta Lasisipulissa soi -soittolistalta. Pääset sinne tuosta vasemmasta sivupalkista! :)
Autoheart: Life is confusing
Autoheartin ensimmäisen levyn deluxe-versiolta löytyy demoja, jotka eivät päätyneet lopulliselle albumille, ja Life is confusing on niistä yksi. Tykkään kauheasti tämän biisin rytmistä! Autoheart on muuten lupaillut uutta albumia tälle vuodelle, sitä odotellessa!
Olavi Uusivirta: Waterloo
Waterloota kuuntelin ehkä enemmän loppusyksystä, mutta koska kuuntelen jatkuvasti samoja biisejä, on se soinut usein näin keväämmälläkin. Tämän biisin jousikuvio on huima! Tänä vuonna taitaa ilmestyä albumi suunnilleen jokaiselta lempibändiltäni ja -artistiltani, Olavilta myös.
Lauluyhtye Viisi: Juhlien jälkeen
Viiden joululevy on eräs suosikkejani, ja pidän myös heidän ainoaksi jääneestään albumistakin. Juhlien jälkeen iski ja meni ihon alle. Tunnelma on surumielinen, jopa vähän ahdistava, mutta a cappella -sovitus on kylmiä väreitä aiheuttavan kaunis. Samalta levyltä tähän vuodenaikaan sopii ehkä paremmin Maaliskuun musiikkia :)
Iisa: Kun olit nuori
Iisaa en ole kuunnellut oikeastaan yhtään tämän biisin lisäksi. Kerrankin Spotifyn soittolistaradio tarjosi jonkin helmen! Soittolistan päätyttyä annoin radion pyöriä taustalla ja puuhailin jotain muuta keskittymättä musiikkiin sen kummemmin, kunnes korvaani tarttui vieraan laulun säe: "itkitkö hulluna, kun olit nuori?" Kiinnostuin välittömästi ja kuuntelin biisin ajatuksen kanssa, mikä osoittautui hyväksi päätökseksi. Iisaan voisi tutustua paremminkin!
Ellips: Maailma on rikki
Haloo Helsingistä! tuttu Elli aloitti soolouransa nimellä Ellips. Ensimmäinen single Maailma on rikki on kivan erilainen verrattuna Haloon musiikkiin, vaikka sanat ovat paikoin mielestäni vähän huolimattomat. Pidän kovasti tietynlaisesta 1960-70-luvun tunnelmasta, joka kappaleessa on.
Ray Charles: Hit the road Jack Hit the road Jack on ehkä todiste siitä, että Spotify-soittolistani on usein koostettu ilman mitään sen kummempaa logiikkaa: uutuusbiisien joukosta saattaa yllättäen löytyä hitti 1960-luvulta. En oikein tiedä, mikä sai minut kuuntelemaan tätä erityisen paljon juuri nyt, oli vain kerran sellainen fiilis ja aika monta kertaa myös sen jälkeen.
Carrie Hope Fletcher: I say no
Lontoon Heathers-produktiossa on useampi kokonaan uusi biisi, joista I say no on mielestäni ehkä kaikista paras. Ehkä tämä on teemoiltaan hieman päällekkäinen Dead girl walking reprisen kanssa, mutta toisaalta nuorten naisten asennebiisejä ei ikinä voi olla liikaa. Kuuntelin tätä varsinkin helmikuussa lähes päivittäin. Erityisplussaa samankaltaisuuksista Our love is godiin!
Pauliina Kokkonen: En tahdo löytää susta pois
En aluksi pitänyt Pauliina Kokkosen toisesta julkaistusta singlestä juurikaan, mutta mitä enemmän sitä kuuntelen, sitä enemmän tykkään. Ei se San Franciscon tasolle yllä, mutta tämän sanoituksista pidän kyllä enemmän. Kokkosen julkaistut biisit ovat olleet melko erilaisia, joten jännittääkin nähdä, millainen kokonaisuus albumi tulee olemaan.
Maarit: Neito ja ylioppilas
Katselin eräänä iltana yo-juhlistani otettuja kuvia, ja äkkiä muistin, että joskus yläasteella olin kuullut biisin, jonka nimi oli Neito ja ylioppilas. Ei mennyt kauan aikaa, kun olin kaivanut kappaleen Spotifyn uumenista ja laittanut sen soimaan. Se olikin hämmentävän hyvä! Sanoitus on kovin synkkä ja murheellinen, mutta jokin pimeä puoleni nauttii sellaisesta kovasti :D
Tosi stressaava viikko on kääntynyt loppupuolelleen. Vaikka mitään ylitsepääsemätömän kurjaa ei ole tapahtunutkaan, mieli on jotenkin vähän maassa. Ulkona sataa kaatamalla vettä ja kadut on loskaisat. Onneksi asioihin on olemassa ratkaisu: kirjoittaa ylös asioita, jotka ovat kivoja just nyt!
💜 Kaikki tämän periodin kouluhommat tehtynä. On ollut paljon tehtäviä tehtäviä, mutta sain tänään palautettua viimeisenkin!
💜 Lukeminen. Olen jotenkin tosi innostunut lukemisesta! Minulla on paljon kirjoja kirjastosta lainassa ja hyviä kirjoja kesken. Tammi- ja helmikuu olivat lukemisen kannalta vähän köyhiä, mutta maaliskuu näyttää paremmalta.
💜 Lontoon Heathersin Cast Recording. Maaliskuun alussa ilmestyi Lontoon Heathers-produktion cast recording, jota olin kovasti odottanut. En joutunut pettymään! Uudet biisit ovat todella hyviä (vaikka pidänkin You're welcomella korvatusta Bluesta kauheasti sen ongelmallisuudesta huolimatta :D) ja vanhoissa tutuissa oli joitain sanoitusmuutoksia tai erilaisia painotuksia, jotka muuttavat merkityksiä. Olisi ihana analysoida cast recordingien eroja enemmän jossain vaiheessa. Vaikka netissä olenkin törmännyt moniin vähemmän innostuneisiin mielipiteisiin, itse olen aivan pähkinöinä tästä. Tämän postauksenkin otsikko on Heathersista peräisin. Ms. Fleming on sieluneläimeni.
💜 Siivottu koti. Inhoan siivoamista, mutta tein perjantaisiivouksen ja imuroin, pesin vessan ja vaihdoin lakanat. Onhan siivoaminen ärsyttävää, mutta lopputulos on onneksi kiva!
💜 Editointi. Olen aloittanut Pusun editoimisen. Olen innoissani tekstistä ja uusista jutuista, joita tämä editointikierros on tuonut siihen jo nyt. Lisäksi apuna on esilukijoiden hyvä ja tarkka palaute, joka tekee minut myös todella iloiseksi <3
💜 Ihmisten yllättäminen. Vein tällä viikolla kukkia eräälle syntymäpäiväsankarille ja tulin kauhean hyvälle mielelle, kun hän ilostui. Tulin miettineeksi samalla kaikkia edellisiä kertoja, kun olin yllättänyt ihmisiä vastaavilla tavoilla, ja tulin siihen tulokseen, että toisten iloiseksi tekeminen on eräs parhaista asioista, mitä tiedän.
💜 Kuoro. Vaikka tämän viikon treenit eivät ehkä omalta osaltaan menneet ihan putkeen, ovat harkat olleet kivoja. Olen aika lähellä erään vaikean kappaleen selättämistä!
💜 Sohvaperunat. En ole tainnut puhua blogissa asiasta, mutta hullaannuin Sohviksiin syksyllä niin, että katsoin kaikki kaudet parissa kuukaudessa :D Sohvaperunat on perjantain (tai oikeastaan koko viikon) kohokohta! Taidankin nyt hautautua sänkyyn keksien kanssa ja syventyä tämän päivän jaksoon!
Bongasin tämän haasteen Youtubesta ja päätin tehdä sen blogimuodossa! Tagin on luonut maureenkeavy ja sen voit katsoa tästä.
Rakastan Hamiltonia, rakastan lukemista: mikäs sen parempi tapa puhua molemmista kuin ne yhdistävä book tag! Otin vapauden suomentaa kysymykset, jotta ne sopivat paremmin muutenkin suomenkieliseen blogiin. Kaikki kökköydet ja epäselvyydet siis allekirjoittaneen piikkiin!
Musiikkia lukemisen taustalle. Jos video ei näy, voit katsoa sen tästä.
KYSYMYKSET:
1. The Room Where It Happens: Kirja, jonka maailmaan tahtoisit asettua
Vaikea kysymys! Todella monissa lempikirjoissani liikutaan sellaisissa paikoissa, että siellä seikkailu olisi ehkä loppupeleissä ehkä ikävää tai vaarallista. Ehkä Janssonin Muumilaakso tai Tolkienin Kontu olisivat leppoisia paikkoja elellä.
2. The Schuyler Sisters: Aliarvostettu naishahmo
Kauhean vaikea kysymys tämäkin! Luulisi, että olisin keksinyt tähän jonkun helposti, mutta pää löikin ihan tyhjää. En tiedä, onko Tove Janssonin Kesäkirjan Isoäiti aliarvostettu, mutta hänestä ei kauhean paljon kuule puhuttavan. Mielestäni Isoäiti on loistava hahmo: tietyllä tavalla ilkeä, mutta kuitenkin lempeä. Hänellä on jalat maassa, mutta silti hän yhtyy välillä pienen Sophian mielikuvitusmaailmoihin. Haluaisin olla isona kuin Isoäiti.
3. My Shot: Hahmo, joka menee tavoitteitaa kohti, eikä anna kenenkään estää
L. M. Montgomeryn Runotyttö-sarjan Emilia Starr. Emilia tietää pienestä pitäen, että haluaa jonain päivänä kirjailijaksi, eikä anna edes Elisabeth-tädin kirjoituskieltojen lannistaa. Emilia on kyllä eräs suurimmista fiktiivisistä esikuvistani!
4. Stay Alive: Hahmo, jonka toivot säilyneen hengissä
Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogian Matleena. Madde oli lempihahmoni aina ensimmäisestä osasta alkaen, enkä voi kuvailla sitä tuskaa, mikä seurasi, kun hän kuoli Ruskan lopussa. Lukiessani vaikeroin melkein ääneen, että "vie mieluummin vaikka Aaron, mutta ei Matleenaa, ei Matleenaa!" En ole oikein vieläkään yli tästä. (Spoileri, maalaa näkyviin!)
5. Burn: Sydäntä särkevin rakkaustarinan loppu
Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneliä paljain käsin -trilogiassa Benjaminin ja Rasmuksen rakkaustarina ei pääty onnellisesti, minkä tosin voi arvata jo kirjojen nimistä. Vaikka olen lukenaut useamman rakkaustarinan, joka päättyy suhteen toisen osapuolen kuolemaan, riipii tämän parin kohtalo erityisesti sydäntä: Rasmuksen vanhemmat kieltävät Benjaminia osallistumasta hautajaisiin, ja Benjamin pääsee käymän Rasmuksen haudallakin vasta vuosikymmeniä tämän kuoleman jälkeen. Viimeisen osan hautausmaakohtaus onkin eräs koko sarjassa eniten itkettäneistä hetkistä. (Spoileri, maalaa näkyviin!)
6. You'll Be Back: Röyhkein pahis
Mieleen tulee Paholainen pukeutuu Pradaan -romaanin Miranda Priestly. Melkoinen naispaholainen, mutta hirveydestään huolimatta hauska ja viihdyttävä hahmo. (olipas muuten vaikeaa keksiä suomenkielinen vastine sanalle sassy!)
7. The Reynolds Pamphlet: Kirja, jonka käännettä et osannut arvata etukäteen.
Lionel Shiverin Poikani Kevin. Harvoin olen kirjaa lukiessani järkyttynyt niin pahasti kuin silloin, kun paljastui, että Evan aviomies, jolle hän oli koko kirjan ajan puhunut, olikin kuollut. (Spoileri, maalaa näkyviin!)
8. Non-stop: Sarja, jonka olet maratoonannut
L. M. Montgomeryn Anna-sarja. Luin koko kahdeksanosaisen sarjan ensimmäisen kerran kesällä 2009. En muista enää, kuinka putkeen kirjat luin, saatoin nimittäin lukea välissä jotain muutakin, mutta ainakin ennen elokuista syntymäpäivääni olin lukenut koko sarjan. Sen ainakin muistan, että ollessani viikon verran mummolassa luin niin, että siirryin suoraan Annan unelmavuosista Annaan opettajana ja ehdin vielä aloittaa Annaa omassa kodissaankin ennen kuin palasin kotiin.
9. Satisfied: Lempikirja, jossa on useampi näkökulmahahmo
Rainbow Rowellin Carry on! Vaikka näkökulmahenkilöitä on paljon, kaikki tuovat jotain tärkeää mukaan tarinaan. Jos yksikin puuttuisi, olisi kirja heti paljon köyhempi. (Carry on saa muuten jatko-osan: Wayward son ilmestyy syksyllä!)
10. Who Lives, Who Dies, Who Tells Your Story: Kirja tai sarja, jonka uskot olevan merkittävä myös tulevaisuudessa
Vähän tylsä vastaus, mutta Harry Potterit. Sarja on ollut suosittu ilmestymisestään lähtien, eikä loppua suosiolle näy. Aina löytyy uusi sukupolvi, joka innostuu Pottereista. (Tämä kohta oli kauhean vaikea kääntää, alkuperäinen versio oli book/series you feel like will be remembered throughout history)
11. Helpless: Suhde, jota kannatit alusta alkaen
Miten nämä helpoimmilta tuntuneet kysymykset ovatkin näin vaikeita? Sanotaan vaikka The Infernal Devices -trilogian Tessa ja Jem. Trilogian kolmiodraama on monella tavalla mielenkiintoinen, mutta olin ihanan Jemin kannalla alusta alkaen. Tessa tosin on välillä niin pölvästi, että revin lukiessa hiuksia päästäni.
12. Ten Duel Commandments: Suosikki taistelukohtauksista
Ongelmani varsinkin elokuvien, mutta myös kirjojen kanssa on se, että taistelukohtaukset ovat yleensä hyvin puuduttavia ja sekavia. Olikin kauhean vaikea miettiä, mikä olisi se oma suosikki. Jostain aivojen uumenista mieleeni putkahti Mary Hoffmanin Stravaganza-sarjan kolmannen osan Kukkien kaupungin lopputaistelu, joka sijoittui häihin. Kirjan lukemisesta on varmaan lähemmäs seitsemän vuotta, mutta jollain tavalla kohtaus on jäänyt mieleen ravistelevana. Stravaganza on eräs niistä miljoonasta kirjasta, jotka pitäisi lukea uudelleen!
13. Say No To This: Guilty pleasure
Jyri Paretskoin Shell's angles -sarja. Vaikka olen kaukana kohderyhmästä, olen viihtynyt sarjan kanssa hyvin. (Viimeinen osa on kuitenkin vielä lukematta!) Mopopoikakirjat eivät kuitenkaan ihan sovi (muka) sivistyneen ja (teko)taiteellisen ihmisen kuvaan, jollaisen kovasti yritän itsestäni antaa, joten ne ovat oma salainen nautintoni. Joskus yläasteella luin myös Neropatin päiväkirjoja enemmän tai vähemmän salaa, mutta niitä en ole lukenut sen verran pitkään aikaan, että jätän ne vain kunniamaininnalle.
14. What Comes Next: Sarja, jossa toivoisit olevan enemmän osia
Äh, tämä on vaikea. Pienenä olisin halunnut lähes jokaiseen sarjaan jatko-osia, joissa oltaisiin kerrottu päähenkilöiden lapsista ja lapsenlapsista ja niin edelleen, mutta nykyään olen usein tyytyväinen siihen, miten kirjailija päättää sarjansa lopettaa. Jos jotain on kuitenkin sanottava, niin mainittakoon Annukka Salaman Faunoidit. Lukisin mielelläni enemmän faunoidien maailmaan sijoittuvia kirjoja!
15. Right Hand Man: Suosikki ystävyyssuhteista (/BROTP)
Yritin tänne asti keksiä joka kohtaan eri kirjan, mutta tässä vaiheessa on pakko luovuttaa: Kesäkirjan Sophia ja Isoäiti ovat ystävyyssuhteineen eräs kirjan parhaista asioista.
16. What’d I Miss: Kirja tai sarja, jonka luit "myöhässä"
Rick Riordanin Percy Jackson! En ikinä lukenut tätä sarjaa kohderyhmän ikäisenä, vaan tartuin siihen vasta lukiossa. (Syytän kyllä osaksi markkinointia, "uusi Potter" ei ikinä toimi mainoslauseena!) Harmittaakin vähän, etten lukenut sarjaa aiemmin, tiedän nimittäin, että se olisi uponnut kyllä pikku-Celeen. Toisaalta myös isompi lukija viihtyi sarjan parissa vallan mainiosti, joten olen iloinen, että päädyin lukemaan sarjan myöhemmällä iällä.
Haastan mukaan kaikki Hamilton-fanit, mutta oikeastaan kuka tahansa muukin saa innostuessaan napata haasteen mukaansa, kunhan mainitsee sen keksijän! Kunnia sille, kelle kunnia kuuluu :)
Tuhatkuolevan kirous sai syksyllä lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon, mistä olin riemuissani: onhan Siiri Enoranta ehdottomia lempikirjailijoitani. Odotukset Tuhatkuolevan kiroukselle olivat hyvin korkealla, koska olin kuullut siitä todella paljon kehuja. Kehut eivät olleet pelkkiä tyhjiä puheita, kirja oli todella hieno ja palkintonsa ansainnut! Vaikka se käsittelee vaikeitakin aiheita, kuten kuolemaa, siitä ei missään vaiheessa tule raskassoutuinen tai saarnaava. Pidin todella paljon kirjassa kuvatusta taikasysteemistä: taikomisen materiaalina käytetään esimerkiksi olia ruumiinkarvoja tai -eritteitä. Tämän vuoksi maailmassa ei tulisi kuuloonkaan esimerkiksi säärikarvojen ajelu, mikä teki minut lukiessani kauhean iloiseksi. Koska taikojen tekeminen vaatii materiaalia, taiankäytön jäljet näkyvät ihmisissä: asioilla on syitä ja seurauksia. Vaikka paljon kirjasta pidinkin, minulla oli varsinkin alussa hieman vaikeuksia päästä sen vaatimaan tunnelmaan. Kirja tuntui vaativan omanlaistaan mielentilaa, enkä oikein saanut kiinni siitä. Lisäksi Tuhatkuolevan "vahingoksi" koitui se, että olin lukenut joulukuussa Enorannan edellisen teoksen, Josir Jalatvan eriskummallisen elämän, joka oli niin uskomaton lukukokemus, että vertasin Tuhatkuolevaa jatkuvasti siihen, vaikka kirjat ovatkin niin erilaisia, ettei vertailu ole missään nimessä mielekästä. Kun pääsin näiden asioiden yli, viihdyin kirjan parissa oikein hyvin! Henkilöhahmot ja heidän kemiansa ovat kiehtovia, ja Enorannan kieli jaksaa lumota ja yllättää kerta toisensa jälkeen. Tuhatkuolevan kirous jää mieleen, ja olenkin todella iloinen siitä, että näin hieno kirja voitti Finlandian!
Hämäränsäteet jatkaa pari vuotta sitten lukemani Naakkamestarin tarinaa. Nyt pääosassa ovat kuitenkin ursiininuoret Säde ja Anttoni, jotka saapuvat Imatran Valtionhotelliin suorittamaan salaista tehtävää. Vaikka pienoisromaani onkin melko itsenäinen teos verrattuna edelliseen osaan, olivat muistikuvat sen verran hämärät, että olin kirjan alussa melko hukassa. Tarinaan pääsi kuitenkin nopeasti sisään. Hämäränsäteet tarjosi vauhdikasta ja viihdyttävää seikkailua uskottavassa vaihtoehtohistoriassa. Henkilökehitys jäi ehkä seikkailun pyörteissä vähän ohueksi, mutta siitä huolimatta viihdyin tämän nopealukuisen kirjan parissa hyvin. Muistelin pitäneeni Naakkamestarista enemmän, mutta pidän kauheasti Meresmaan luomasta vaihtoehtohistoriasta, jossa viihtyisin enemmänkin kuin pelkkien pienoisromaanien verran. Ursiinikansa on myös hyvin kiehtova!
*********
Helmikuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat:
15. Kirjassa käsitellään jotain tabua:Tuhatkuolevan kirous 37. Pienkustantamon julkaisu:Hämäränsäteet Taidan päivitellä joka kuussa ajan kulumisen nopeutta, mutta teen sen taas: helmikuu meni ohi ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Kuukauteen mahtui paljon kesätyöhakuja, opiskelujuttuja ja paljon niihin liittyvää stressiä, mitkä osaltaan saivat kuukauden tuntumaan sumuiselta. Onneksi oli folkloristiikan ekskursio Helsinkiin, ainejärjestön kaverisitsit ja wanhojen tanssit, joita kävimme kaveriporukalla katsomassa lukiollamme. Taustalla vaanivat esseet olivat eräs osasyy laihaksi jääneeseen lukukuukauteen, mutta myös se, että helmikuun aikana kirjoitin ja editoin paljon. Pusu oli tietty etusijalla, mutta kaiken kiireen keskellä ehdin myös kirjoittaa ja editoida novellin Nova-spefinovellikilpailua varten. Editoimisen kanssa uhkasi tulla melkoinen kiire, mutta ehdin kuin ehdinkin lähettää novellin eteenpäin. Toivon parasta, mutta nyt kaikki riippuu esiraadista.
Kuukauden biisi on Marinan (joka pudotti viime vuonna artistinimestään "and the diamonds" -osan pois) uusi biisi Handmade Heaven. Kyseessä on singlejulkaisu huhtikuussa ilmestyvältä uudelta albumilta, jota odotan kieli pitkällä jo nyt. Marinan enkelimäinen ääni ja sanoituksien tietynlainen haavoittuvuus ovat yhdistelmä, jota rakastan. Handmade Heaven on helposti helmikuun kuunnelluin kappale.
Yöpöydän kirjojen Jatkumo-lukuhaaste päättyy tänään. Luin haasteeseen 26 kirjaa 18 eri sarjasta ja saavutin sillä tason Sarjastaja. (Kuukausikoosteiden lukumäärät heittävät vähän, syyttäkää humanistin matikkaa! Tuon luvun pitäisi nyt kuitenkin olla oikein.)
Luen paljon sarjakirjoja muutenkin, joten tähän haasteeseen osallistuminen ei vaatinut kauheasti vaivannäköä: annoin määrän kasvaa itsestään, enkä erityisemmin miettinyt lukemisiani haasteen puitteissa. Toki se motivoi esimerkiksi jatkamaan Anna-sarjan uudelleenlukua entistä rnemmän. Olisin toivonut saavani sen projektin tämän haasteen aikana loppuun, mutta viimeisen osan lukeminen englanniksi on hidasta.
Haasteeseen kuului lukemisen lisäksi muutamia kirjasarjoihin liittyviä lisätehtäviä.
Ota kuva omaan kirjahyllyysi hankituista kirjasarjoista
Minulla on tällä hetkellä oikeastaan kaksi kirjahyllyä, toinen nykyisessä kotikaupungissa ja toinen kotikotona. Satuin käymään viime viikonloppuna sopivasti kotikotona, missä kuvasin sieltä löytyvät kirjasarjat. Tein tässä tehtävässä rajauksen: otin mukaan vain hylly(i)stäni löytyvät kokonaiset sarjat. Jos olisin ottanut mukaan myös yksittäiset osat ja vajaat sarjat, ei tämä postaus loppuisi ikinä.
Grimmin sadut on oikeastaan yhteisestä hyllystä, mutta olivat niin esteettisiä, että otin ne tähän mukaan. Annukka Salaman FaunoideistaHarakanloukun hankin heti sen ilmestyttyä, kaksi ensimmäistä on ostettu pari vuotta myöhemmin kirjakaupan loppuunmyynnistä hyvin halvalla. Cassandra Claren The Infernal Devices -trilogiasta kaikki on ostettu Akateemisesta kirjakaupasta. Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjaa keräilin antikvariaateista noin kuuden vuoden ajan ennen kuin kaikki osat olivat hyllyssäni.
Nykyisestä kotihyllystäni löytyvät seuraavat kirjasarjat:
Maria Turtschaninoffin Punaisen luostarin kronikoita on ainoa sarja, jonka kaikissa osissa on kirjailijan omistuskirjoitus. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla näyttää todella hyvältä hyllyssä, mutta on vielä lukematta. Cornelia Funken Mustesydän-trilogian ensimmäistä osaa etsin vuositolkulla tuloksetta, kunnes lopulta kaverini bongasi pokkarin rovaniemeläisestä antikvariaatista. J. K. Rowlingin Harry Potterit haluaisin itselleni myös englanniksi (ja kuvitettuna!), enää kuusi jäljellä :D L. M. Montgomeryn Anna-sarjan keräilemisestä olen puhunut tässä ja tässä postauksessa. (Kollaasin viimeinen kuva ei varsinaisesti liity mihinkään, se on siinä vain esteettisistä syistä :D)
Oma lukunsa on myös sarjojen yhteisniteet:
J.S. Meresmaan Keskilinnan ritarit oli seuranani joulukuun 2016, joka oli varmaan stressaavin joulukuu koko elämäni aikana. L. M. Montgomeryn Runotyttöä en ole ehkä lukenut niin monta kertaa kuin Annaa, mutta sen vaikutukset varsinkin pikku-Celeen olivat melkoiset. Marjatta Kurenniemen Onnelin ja Annelin kootut kertomukset on tullut mukaani kotikodin lastenkirjahyllystä, koska se oli lapsuuteni rakkaimpia kirjoja ja tietynlainen turvakirja edelleen: mitäs muuta sitä vieraaseen kaupunkiin muuttava tarvitsisi? Douglas Adamsin Linnunrata-trilogiaan liittyvä pakkomielteeni on hieman laimentunut yläasteajoilta, mutta trilogia on vaikuttanut huumorintajuuni melkoisesti. Olen muuten aina inhonnut tuota Linnunradan kantta, se ei liity juuri millään tavalla itse sarjaan ja on kaiken lisäksi melkoisen ruma. Pari vuotta sitten ilmestynyt uusi yhteisnide on oikeasti superhieno ja kaiken lisäksi liittyy aiheeseen!
Olen tuskaillut jo useamman vuoden sitä, että minulla ei ole (paria poikkeusta lukuun ottamatta) yhtäkään sarja-asultaan täydellistä sarjaa: on eri painoksia, pokkareita kovakantisten seassa, kesken kaiken muuttuneita sarja-asuja (Faunoidit, looking at you)... Vaikka täydelliset sarjat näyttävätkin paremmalta hyllyssä, en aio vaihtaa jo omistamiani mihinkään edes yhtenäisten sarja-asujen toivossa.
Lue sarjaan kuuluva kirja, jolla on mielestäsi kaunis kansi
Päähenkilö kasvaa huomattavasti sarjan aikana
Vastaan ehkä vähän tylsästi Harry Potterin, jonka aikana Harry kasvaa sekä fyysisesti että henkisesti pikkupojasta lähes aikuiseksi. Toisaalta Anna Shirley kasvaa sarjansa aikana paljon vanhemmaksi kuin Harry, joten myös Annat sopivat tähän kategoriaan.
Sarja, jonka lukemiseen et koskaan kyllästy
Harry Potter, Anna, Runotyttö ja Linnunrata ovat kaikki sellaisia sarjoja, jotka olen lukenut useammin kuin kahdesti, eikä kyllästymistä näy edelleenkään. (Tai no, Linnunrata on ehkä pieni huijaus: olen lukenut sarjan kahdesti, mutta kuunnellut kuunnelman läpi useampaan kertaan.)
Lue kaksi tai useampi samaan sarjaan kuuluva teos
Luin seuraavista sarjoista enemmän kuin yhden kirjan:
Älä koskaan pyyhi kyyneliä paljain käsin
Väkiveriset
Kirjanoita
Anna
Muodosta kirjoista kirjanselkämysruno
Kiven sisässä Hämäränsäteet Sairaus, Puhdistus, Loisto, Kuolema: Anna omassa kodissaan Tuulen varjo Kaarnan kätkössä Lohikäärmeen etsintä, Rabbin katti, Baskervillen koira Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: Neljäntienristeys, Sateenkaarinotko Kirjanoita, Noitakirja: Elämä ja kuolema Mifongin lunastama Annan perhe Veden vallassa Maresin voima: Ruska Annan unelmavuodet
Anna opettajana ja Susanna ja kullankaivajat jäivät kyydistä, kun en millään keksinyt, miten olisin tunkenut ne mukaan :D
Tajusin, että edellisestä puhtaasta kuulumispostauksesta oli vierähtänyt jo jonkin aikaa, joten tässäpä sellaista sitten.
Opinnot pyörähtivät taas joululoman jälkeen käyntiin, ja tässä vaiheessa olen jo kaulaani myöten upoksissa tehtävien töiden suossa. Ehdin jo vetäistä pienen opintopistekriisinkin tammikuun ratoksi, mutta ensipaniikin jälkeen sain asiat sille mallille, että siitä on mahdollista selvitä. Note to self: vaikka ennen joulua pää olisi kuinka sotkuinen ja väsynyt, kevään kurssit kannattaa katsastaa jo silloin. Aloitin folkloristiikan sivuaineena, ja se on kivaa! Vaikka hyppäsinkin liikkuvaan junaan, olen pysynyt kärryillä melko hyvin. Pääsin riemukseni pätemään eräällä luennolla Grimmin saduista ja Disney-leffoista, mikäs sen mukavampaa.
Yksin asumisessa on puolensa. Viihdyn yksikseni oikein hyvin: olen jo melko pienestä asti tottunut viihdyttämään itseäni. Raskaan ja hälyisen päivän jälkeen on ihanaa tulla paikkaan, jossa tietää olevan hiljaista. Ruokaan saa laittaa niin paljon valkosipulia kuin haluaa ilman, että kukaan tulee tuomitsemaan. Silti välillä tulee sellainen olo, että olisi kiva, jos kotona olisi joku muukin kuin minä itse. Vaikka asumismuodostani johtuen tapaankin naapureitani ja juttelen heidän kanssaan ehkä enemmän kuin tavallisessa yksiössä elävä, on olo kuitenkin välillä vähän yksinäinen. Onneksi on nykytekniikka, jonka avulla voi puhua kolme tuntia kestäviä Skype-puheluita ja kutsua ystävän viestillä lettukesteille.
Tänä vuonna lähetin ystävänpäiväkortteja, joissa oli eläinhahmojen sijasta lainauksia :)
Minulla on kesken kauhean hyviä kirjoja, ja kirjastolainapinossa odottelee kiinnostavia uusia tuttavuuksia, mutta huomaan olevani niin upoksissa omissa tarinoissani, etten malta keskittyä muihin kirjoittamiin kovin hyvin. Usein esimerkiksi aamu- ja iltapaloilla, jolloin usein luen kirjoja, huomaan valitsemani mieluummin Pusun läpiluvun. Tosin sain sen projektin pari päivää sitten loppuun, mikä oli hurjaa: olin kaksi viikkoa omasta aikataulustani edellä! Ajattelin kokeilla nyt vähän tiukempaa aikataulutusta Pusun kanssa, siitäkin huolimatta, että olen joskus aiemmin blogissa puhunut, miten helposti luisun tiukkojen aikataulujen ja suunnitelmien ulkopuolelle. Toisaalta itse asetetut deadlinet ovat hyviä potkijoita. Alustava suunnitelma onkin, että kolmosversio olisi valmis 1.6. Voi olla erittäin utopistinen ajatus, mutta katsotaan, kuinka käy :) Harkitsen myös vakavasti osallistuvani Novaan, mutta se riippuu täysin siitä, saanko novellin valmiiksi ja editoitua deadlineen mennessä.
Eräs tämän vuoden tavoitteista oli opetella pitämään päiväkirjaa säännöllisesti. Joskus viime vuoden lopulla tulin ajatelleeksi eräällä kurssilla sitä, miten vähän nykyajan ihmisistä jääkään jälkiä, kun kaikki viestintä tapahtuu sähköisesti. Ahdistuin ajatuksesta todella paljon, joten otin tavoitteekseni vuodelle 2019 kirjoittaa päiväkirjaa vähintään kerran viikossa. Olen ollut todella epäsäännöllinen päiväkirjanpitäjä (esimerkiksi vuonna 2018 kirjoitin kuusi merkintää), mutta nyt ajattelin kokeilla ainakin vuoden verran, miltä tuntuisi kirjoittaa aktiivisemmin. On toki fakta, ettei maailmankaikkeutta kiinnosta, mitä joku Celestine on tehnyt helmikuussa 2019, mutta ehkä siitä on iloa minulle itselleni tai jälkipolville myöhemmin. Toistaiseksi olen onnistunut tavoitteessani: olen tainnut jättää vain yhden viikon väliin!
Thomas, Angie: Viha jonka kylvät 393 s. Kaseva, Tuomas, Kauppinen, Touko & Merimaa, Juhani: Tietääkö karhu, että se on karhu? ja 129 muuta visaista kysymystä, joihin saadaan valaiseva vastaus 162 s.
kotimaisia: 1
käännöskirjoja: 1
omasta hyllystä: 0
kirjastosta: 2
muualta: 0
Enpä olisi voinut kirjavuotta 2019 aloittaa paremmalla kirjalla kuin Viha jonka kylvät! Kirja on ollut sen verran paljon esillä parina viime vuonna, että tuntuu turhalta esitellä sitä, mutta jos joku on siltä onnistunut välttymään: kirja kertoo tummaihoisesta, 16-vuotiaasta Starrista, joka asuu ghetossa perheensä kanssa. Tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun valkoinen poliisi ampuu Starrin lapsuudenystävän ilman syytä ja näyttää pääsevän tilanteesta ilman sen suurempia seurauksia. Viha jonka kylvät teki minut todella vihaiseksi ja surulliseksi. Vaikka henkilöt ja tapahtumat ovat fiktiivisiä, tällaista tapahtuu ihan oikeasti. Suomessa on ehkä helppo ummistaa silmät siltä, mitä Atlantin toisella puolella tapahtuu, mutta ennakkoluulot ja rasismi kukkivat myös täällä. Vaikka kirja on synkkä ja surullinen, ei se ole toivoton. Starrilla on rakastava perhe ja ystäviä, jotka ovat hänen puolellaan. Starr itse on äärimmäisen aito hahmo: teinityttö, jonka ei olisi pitänyt kokea sellaisia asioita, joita hän on joutunut käymään läpi. Viha jonka kylvät herätti todella paljon ajatuksia, ja huomaan yhä palaavani ajatuksissani sen pariin. Tämä on tärkeä kirja, jokaisen maailman ihmisen pitäisi lukea tämä!!! Erityisplussa täytyy antaa Kaijamari Sivillin suomennokselle, joka oli todella sujuvaa ja luontevaa. Usein jenkkiläiset YA-käännökset ovat hieman vaivaannuttavia, kun hahmojen puhekieli on yritetty kääntää suomalaiseksi puhekieleksi, mutta tässä slangi on kääntynyt uskottavan ja aidon tuntuisesti!
Tietääkö karhu, että se on karhu? sisältää Helsingin sanomista tutun lasten tiedekysymyksistä koostuvan palstan parhaita paloja. Palstan idea on aivan ihana, ja on tosi kiva, että niitä on myös julkaistu kirjamuodossa! Lasten kysymykset ovat paitsi fiksuja, myös todella suloisia ("ovatko krokotiilit iloisia, kun niille syntyy poikasia?" <3), ja kaikkiin kysymyksiin vastataan asiantuntevasti ja vakavasti. Opin tästä paljon uutta!
*********
Tammikuun Helmet-lukuhaasteeseen luetut kirjat:
9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja: Tietääkö karhu, että se on karhu? 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja:Viha jonka kylvät
Tammikuussa ehdin vielä viettää joululomaa hetken, esimerkiksi käymällä Helsingissä ja miittaamalla saniskavereita. Palasin loppiaiseksi takaisin opiskelukaupunkiin, jossa minua tervehti yhä elossa olevat huonekasvit sekä pääaineen aineopinnot. Myös sivuaineena alkanut folkloristiikka on tuonut opintoihini mielenkiintoisia ajatuksia ja ehkä jopa erään ammattihaaveen. Tammikuun aikana olen ollut todella kiireinen: vaikka luentoja olisikin vähän, on ollut kaikensorttista oheistoimintaa, jonka vuoksi on pitänyt juosta paikasta toiseen. Siksi esimerkiksi lukeminen jäi todellä vähille. (Toki syynä oli lyös eräälle kurssille lukemani Michel Foucault'n Seksuaalisuuden historia, jonka lukemisen jälkeen aivot olivat sen verran ylikuumentuneet, ettei muuhun kuin kissavideoihin keskittyminen ollut enää mahdollista.) Vaikka kuulostankin kauhean negatiiviselta, ei tammikuuni aivan kamala ollut: oli kivoja opiskelijarientoja, Kalevauva.fin keikka, lounastreffejä ja lettukestejä. Pakotin itseni myös useamman kerran pois omalta mukavuusalueeltani, mikä oli välillä niin pelottavaa, että hypin pitkin seiniä, mutta olo sen jälkeen oli uskomattoman hyvä. Aloitin myös kuorossa laulamisen parin vuoden tauon jälkeen, ja se on ollut todella kivaa! (Ensimmäisistä treeneistä tosin sain kauhean päänsäryn, kun keskityin stemmaan niin kauheasti :D)
Helmikuussa kaikki viikonloput tuntuvat olevan täynnä ohjelmaa, mutta eiköhän siitä selvitä: kivaa ohjelmaa on kuitenkin tiedossa. Parin tehtävän deadlinet kummittelevat lähitulevaisuudessa, mutta jahka niistä päästään, pitäisi opintojenkin vähän keventyä. Pitää vain muistaa ottaa rennosti ja kuunnella itseään, ettei polta itseään loppuun.
Kuukauden biisi on The King's Singersin And so it goes. Tämä biisi on kuulunut tammikuuhun jo parin vuoden ajan, aina siitä lähtien, kun lauloimme sitä pari vuotta sitten kuorossa. Kuoromuistojen lisäksi tämä tammikuu toi aivan uusia merkityksiä tälle kappaleelle: se sattui soimaan taustalla erään keskustelun aikana, joka sai minut miettimään monia asioita ja myös sanomaan pohtimiani asioita ääneen. Upea kuorosovitus aiheuttaa kylmiä väreitä ja saa sanoituksen tuntumaan entistäkin alastomammalta.
